Vaikeinta tähtitaivaan kuvaamisessa on löytää tähtitaivas pilvettömänä yönä. Teneriffalle asti piti matkustaa, että pääsi kokeilemaan tähtitaivaan kuvaamista.
Reissukalustona oli Canonin 5D Mark II, 16-35 mm laajakulmazoomi, matkalaukkuun mahtuva jalusta ja ajastin-lankalaukaisin, untuvatakki, villahousut ja pipo. Mukana ei ollut sumusuodin numero kahta, koska vasta koneessa luin tarkemmin taivaskuvaamisen opasta, ja huomasin, että sellainen olisi ollut hyvä hankia. Mukana ei ollut myöskään Star Trackeria. Hankin tähtien seuraajan joskus myöhemmin, jos taivastelusta tulee pysyvämpi harrastus. Mukana oli kuitenkin kaikkein tärkein eli mainio aviomies-assari Esu, häntä ilman (nämäkin) kuvat olisivat jääneet kuvaamatta.
Teiden kansallispuisto on suurinpiirtein Teneriffan keskellä, olimme siellä Roques del Garcian maisemissa, ei siis Pico de Teiden huipulla, mutta siltikin noin 2,5 km lähempänä tähtiä kuin Oulussa. Valosaastettakin oli huomattavasti vähemmän, mutta niin vain pilvet heijastivat rannikon kaupunkien valoja.
Tähdenlentojen kuvaamiseen tarvitaan em. ajastin-lankalaukaisin, kapistuksella säädetään kamera valottamaan sarjana kuvia niin kauan kuin kuvaaja jaksaa odottaa. Tähdenlentojen kuvaamiseen tarvitaan myös siis kärsivällisyyttä ja hyvät eväät, minulla oli noista kahdesta jälkimmäinen.
Yötaivaskuvat ovat kuvankäsittelyn taidetta, komeimmat ja eniten peukutuksia keräävät kuvat saattavat olla kymmenien valotusten summa. Minun kuvassani on kaksi valotusta, taivas ja maa. Alla taivas ennen ja jälkeen kuvan säätämisen. Kuvassa on vähän sellainen maailmalla muodissa oleva saturaatiot kaakkoon -meininki, mutta olkoot näin ensikertalaisella.
